IBBF 1996 (29.6.-6.7.)
Festivaalien virallisista suojelijoista viimeisenä toimi kulttuuriministeri Claes Andersson.
IBBF ry sai omat internetsivut. BB-teltassa kokeiltiin ensimmäisen kerran Suomessa Enso Gutzeitin ideoimia, kierrätettävästä kartongista valmistettuja oluttuoppeja.
Uutta, kestävämpää telttaa ( 1500 henkeä ) eivät tuulet enää riepotelleet.
Pääkonsertissa esiintyi mm. Woody Hermanin apusovittajana oppinsa saanut kapellimestari Maria Schneider (Usa) johtaen Stocholm Jazz Orchestraa. Konsertin pianistina kuultiin legendaarista Jim Mc Neeleytä (ex- Thad Jonesin, Mel Lewisin ja Stan Getzin soittaja). Muihin viikon huippuihin lukeutuivat myös John Fedchock & New York Big Band (Usa), jonka konsertti heti avajaisiltana yllätti monet korkeatasoisuudellaan, brittijazzin "aatelinen” Kenny Baker Dozen- yhtyeensä kanssa ja Jenkins Brothers Rhythm & Blues Revue (Usa). Jälkimmäisen blues- ja soul-tulkinnat laulusolisti Stephen Adamsin johdolla olivat vaikuttavia. Ray Gelato (Iso-Britannia) miellytti puolestaan taas kerran swing- ja jivekansaa.
Kilpailuista oli vuorossa vain seniorisarja, jonka voitti Hasa Big Band Helsingistä. Osanottajien puutteen vuoksi seniorikilpailut lopetettiin useiksi vuosiksi.
Big band -kurssilla taiteelliseksi johtajaksi vaihtui jazz-professori, kapellimestari Jukkis Uotila, ja opettajistossa oli suomalaisten huippujen lisäksi myös kapellimestari Maria Schneider (Usa), pasunisti Bertil Strandberg (Ruotsi) ja trumpetisti Gustavo Bergalli (Argentiina/Ruotsi).

IBBF 1997 (28.6.-5.7.)
Imatra Big Band Festival ry:n puheenjohtajaksi vaihtui Heikki S. von Hertzen.
Festivaali oli paisunut niin paljon, että perustettiin uusia toimikuntia ja palkattiin ensimmäinen kokovuotinen toiminnanjohtaja, Hannu Hokkanen, joka aloitti työskentelynsä ohjelmapäällikkö Hannu Sopasen rinnalla.
Uutta oli jazz-klubin perustaminen Imatran Teatterille.
Useitten esiintyjämuutosten jälkeen ohjelmistosta saatiin erittäin tasokas, ja lipunmyynti oli alusta lähtien ennätyksellisen suurta.
Peruuntumisten takia viime hetkellä pääkonserttiin saatiin nimeltään maineikas The Duke Ellington Orchestra (Usa), joka Duken pojan pojan johtamana ei enää edustanut huipputasoa musiikillisesti, mutta kyllä hinnaltaan, koska teki kiertueensa ainoan Euroopan keikkansa vain Imatralla (lienee Imatran festivaalin kallein esiintyjä). Madonnan lämmittelijänäkin soittanut Candy Dulfer (Hollanti) osoitti, että funky onnistuu myös naiselta. Maceo Parker soitti funkyaan jo kolmannen kerran ja brasilialainen Grammy-voittaja Tania Maria esitteli scat-lauluaan. 4 Grammyn voittaja, legendaarinen lyömäsoitintaiteilija Tito Puente (mm. Santana-hitin ” Oye Como Va ” säveltäjä) tarjosi latinjazzia ja itävaltalainen Manfred P. Weinberger Quintet, feat. kitaristi Peter O´Mara (Australia) uutta, eurooppalaista nykyjazzia.
Suomalaisista esiintyjistä mainittakoon Rasmus, Aki Sirkesalo ja Imatran oma Osmo's Cosmos, joka kotikentällään villitsi telttayleisön täysin. Bändi esiintyikin sitten jatkossa useita kertoja kotikaupungin festivaaleilla.
Bändikisoista vuorossa ollut juniorisarja jouduttiin peruuttamaan osanottajien puutteen vuoksi.
Big band -kesäkurssilla opettajien joukossa olivat kapellimestari Herb Pomeroy (Usa) sekä ruotsalaiset Fredrik Noren (trumpetti) ja Bertil Strandberg (pasuuna).

IBBF 1998 (27.6.-4.7.)
Imatra Big Band Festival ry:n puheenjohtajaksi vaihtui Harri Nykänen.
Hannu Sopanen jäi pois ohjelmapäällikön tehtävästä jättäen hyvin palvelleena tehtävät edellisvuotena palkatulle uudelle toiminnanjohtajalle, Hannu Hokkaselle.
Festivaali oli laajin ja tasokkain tähän astisista, käsittäen yli 60 konserttia, n. 80 bändiä ja n. 600 muusikkoa. Uuteen telttaan mahtui jo 2000 ihmistä. Rytmiklubi ( rock-osasto ) toimi ravintola Onnenpäivissä ja jazzklubi Imatran Teatterilla.
Uutta oli ensimmäinen piknik-konsertti Imatrankosken kirkon puistossa, esiintyjänä Petri Laaksonen sekä Jakaranda ja Imago Dei -yhtyeet. Konsertteja kokeiltiin myös Messukeskuksessa, mutta televisioidusta Tuulisuudelma -tapahtumasta huolimatta yleisöä ei tullut tarpeeksi. Konsertteja alettiin järjestämään taas myös Varpasaaressa vuosien tauon jälkeen.
Festivaalin laajasta ja Usa-painotteisesta ohjelmistosta mainittakoon seuraavat: Tower of Power (2. kerta Imatralla), Temptations, The Woody Herman Orchestra, John Nugent Quartet ja Young Tuxedo Jazz Band (3. kerta Imatralla), kaikki Usasta sekä Pasadena Roof Orchestra (Iso-Britannia), BBC Big Band (Iso-Britannia), Canela (Kuuba) ja Otis Grand (Iso- Britannia).
Suomalaisista esiintyjistä esimerkkeinä uusi Danny Show ” Valoa ja Energiaa ”, Veeti & Hip To Be Band sekä Ultra Bra. Juniorikisan voiton vei Lappeenranta Big Band. Big band -kisat taukosivat useiksi vuosiksi. Kesäkurssilla edellisvuosien tapaan oli opettajana myös kapellimestari Herb Pomeroy (Usa).
Festivaalin yleisömäärä ylitti ensimmäisen kerran 40 000.

IBBF 1999 (2.7.-10.7.)
Festivaaleilla valittiin ensimmäisen kerran BB-tyttö, Imatra Big Bandin alttosaksofonisti Pirja Arponen.
Laivakonsertit palasivat taas festivaalin ohjemaan 12 vuoden tauon jälkeen. M/S Camilla alkoi liikennöimään Lappeenranta-Imatra-Lappeenranta-reitillä Swing risteilyjä, joilla bändit soittivat laivassa. Risteilyt todettiin onnistuneiksi ja niistä tuli perinne tuleviksi vuosiksi.
Esiintyjäkaarti oli tasokas, kirkkaimpana tähtenä Count Basie Orchestra (Usa), 17 Grammya voittanut big band, jota johti Grover Mitchell. Johtajan lisäksi bändin 5 muutakin muusikkoa olivat aikoinaan soittaneet itsensä Basien johtamassa orkesterissa. Myös Grammy-palkittu trumpetisti Arturo Sandoval (Kuuba/Usa) ja hänen yhtyeensä Hot House tarjosivat rytmistä latinjazzia. Sam Butera & The Wildest (Usa) puolestaan vaali Louis Priman perinnettä. Laulaja-saksofonisti Butera oli Priman bändin taiteellinen johtaja 50-luvulla. Usalaiset Little Milton, Carey Bell ja Radio Kings-yhtye vastasivat viikon tasokkaimmasta blues-annista. Legendaarinen Dr. Feelgood rockasi ja rumpaleitten idoli Dave Weckl kävi näyttämässä kuinka rumpukompit toimivat.
Yleisömääräksi laskettiin n. 45 000.